Kirjoittajalta Kimmo Svinhufvud

Yle TV2 esittää uusintana kouluttajamme Paavo Westerbergin käsikirjoittaman ja ohjaaman tv-sarjan Jälkilämpö. Ensimmäinen jakso esitetään ke 22.1.2014 klo 20:55.

Jälkilämpö oli Prix Italia -palkintoehdokkaana ilmestymisvuonnaan 2010 draamasarjojen sarjassa. Sarjan pääosia näyttelevät Ville Virtanen, Emmi Pesonen, Mari Rantasila ja Mikko Kouki.

Lisätietoa Ylen sivuilla sekä Kinotar Oy:n sivuilla.

Kokosimme kotisivullemme listaa yhteistyökumppaneistamme ja asiakkaistamme. Voit tutustua siihen täällä. Lista ei missään nimessä ole täysin kattava, mutta varsin hyvän kuvan se toiminnastamme antaa.

Osa mainituista asiakkaista on sellaisia, joille olemme toteuttaneet vain jonkin yksittäisen koulutuksen, mutta mukana on myös useita pitkäaikaisia kumppaneita. Jos haluat tarkempaa tietoa referensseistämme, ota yhteyttä.

Kouluttajamme Kimmo Svinhufvud väitteli marraskuussa tohtoriksi Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Kimmon suomen kielen väitöskirja on niin sanottua vuorovaikutuksen tutkimusta. Sen tarkempi aihe on gradunohjaukseen ja kirjoittamiseen liittyvä vuorovaikutus. Väitöskirjan yhteenveto-osioon voi tutustua täällä.

YLE Uutiset järjesti äänestyksen, jossa kotimaiset elokuvatoimittajat ja -bloggarit valitsivat kaikkien aikojen parhaat kotimaiset elokuvat. Kouluttajamme Paavo Westerbergin yhdessä Jari Rantalan ja Aku Louhimiehen kanssa käsikirjoittama Paha maa tuli äänestyksessä peräti kuudenneksi. Aika kova saavutus!

Kymmenen parhaan elokuvan lista sekä tarkemmat tiedot äänestyksestä löytyvät YLE Uutisten sivuilta.

Rahan ja onnellisuuden välisestä suhteesta on väitelty jo vuosituhansia. Perinneviisauden mukaanhan ”Raha ei tuo onnea.” Tutkimustiedon valossa tuo väite on kuitenkin epätarkka. Näyttäisi nimittäin siltä, että raha todellakin lisää onnellisuutta, mutta ainoastaan tiettyyn rajaan asti ja silloinkin vain, jos sitä käyttää oikein.

Lifehacker uutisoi kesäkuussa kiinnostavasta tutkimusartikkelista, joka käsittelee rahan ja onnellisuuden välistä suhdetta. Mielestäni artikkeli on sen verran tärkeä, että se ansaitsee tulla käsitellyksi myös suomen kielellä.

Elizabeth W. Dunnin, Daniel T. Gilbertin ja Timothy D. Wilsonin artikkelin pääväite ja provosoiva otsikko on ”Jos raha ei tee sinua onnelliseksi, et todennäköisesti käytä sitä oikein.” Keskeinen ongelma on siinä, että meidän tietomme onnellisuudesta ja sen lähteistä ovat todellisuudessa vähäiset. Kuten artikkelin kirjoittajat toteavat: ”Jos varakas ihminen ei tiedä mitään viineistä, hänen viinikellarinsa on aivan samanlainen kuin muillakin. Jos varakas ihminen ei tiedä mitään onnellisuudesta, ei hän ole sen onnellisempi kuin kukaan muukaan.”

Dunn, Gilbert ja Wilson ovat kuitenkin koonneet artikkelinsa väitteet kahdeksaksi helposti hahmotettavasti teesiksi. Artikkelin ajatuksia pystyy hyödyntämään kuka tahansa, oli sitten varakas tai ei. Monet väitteistä ovat todennäköisesti meidän arkiajattelumme vastaisia, ja siksi niiden pohtiminen on hyvin hyödyllistä.

Suosittelen itse asiassa koko artikkelin lukemista, sillä se sisältää paljon tärkeää tietoa ja on akateemiseksi artikkeliksi myös varsin helppolukuinen. Tässä kuitenkin yhteenveto psykologien rahankäyttöön ja onnellisuuteen liittyvistä teeseistä:

1) Osta kokemuksia, älä esineitä
Tutkimustulosten valossa kokemukset tuottavat meille enemmän onnellisuutta kuin aineelliset esineet. Myös jälkikäteen arvioituna kokemusten muisteleminen tekee meidät onnellisemmaksi kuin hankittujen esineiden muisteleminen. Kokemukset näyttäisivät siis myös kestävän paremmin aikaa.

Kokemusten huomattava vaikutus onnellisuuteen liittyy siihen, että esineet ovat muuttumattomia, kun taas kokemukset ovat erilaisia ja ainutkertaisia. Kokemusten ainutkertaisuus taas aiheuttaa sen, että niiden vertaileminen on vaikeampaa. Vertaileminen, esimerkiksi oman omaisuuden vertaaminen muiden omaisuuteen, taas vähentävää selvästi onnellisuutta.

Jako kokemuksiin ja esineisiin ei luonnollisesti ole aivan yksiselitteinen. Esimerkiksi ”auto” on jotain siltä väliltä. Myös tällaisia esineitä kannattaa tutkijoiden mukaan lähestyä pikemminkin kokemusten kuin omaisuuden näkökulmasta. Kun esimerkiksi auton pyrkii hahmottamaan sen kautta, mitä sen avulla voi tehdä, ei onnellisuutta nakerra niin paljon vaikkapa se, jos oma auto ei ole kaikkein hienointa ja uusinta mallia.

2) Auta muita, älä itseäsi
Epäitsekkyys ja muiden auttaminen ovat uskonnollisten filosofioiden ja self-help-kirjallisuuden peruskauraa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat selvästi, että aivan pelkästään oman onnellisuuden kokemuksen näkökulmasta kannattaa käyttää rahaa pikemminkin muihin ihmisiin kuin itseensä. Ihmiset kokevat enemmän onnellisuutta silloin, kun he ostavat jotain jollekin toiselle, kuin silloin, kun he ostavat jotain itselleen.

Me ihmiset olemme kaikkein sosiaalisimpia eläimiä tällä planeetalla, ja tämä sosiaalisuus liittyy saumattomasti onnellisuuteen. Kuten artikkelin kirjoittajat toteavat, melkein mikä tahansa, joka parantaa sosiaalisia suhteitamme, lisää onnellisuutta. Tämä pätee myös rahaan.

Lukuisat empiiriset tutkimukset osoittavat, kuinka rahan käyttäminen johonkin toiseen ihmiseen aiheuttaa voimakkaamman onnellisuuden tunteen kuin sen käyttäminen itseensä. Lisäksi rahan käyttäminen muihin luo henkilön omasta minäkuvasta paremman ja lisää myös tätä kautta onnellisuutta. Jostain syystä meidän on kuitenkin vaikea uskoa tätä: kun ihmisiä pyydetään arvioimaan, kumpi lisää heidän onnellisuuttaan enemmän, rahan käyttäminen heihin itseensä vai sen käyttäminen muihin, he valitsevat järjestelmällisesti edellisen ja siis virheellisen vaihtoehdon.

3) Osta paljon pieniä nautintoja, älä muutamaa isoa
Ihmisen kyky sopeutua on hämmästyttävä. Siitä on meille monia etuja, mutta onnellisuuden näkökulmasta se aiheuttaa myös ongelmia. Sopeudumme esineisiin ja kokemuksiin harmittavan nopeasti. Siksi onkin kannattavampaa onnellisuuden näkökulmasta kokea pieniä miellyttäviä asioita säännöllisesti kuin isoja asioita harvoin.

Rahaan liittyvät tavoitteemme ovat usein isoja: unelmien koti, unelmien auto tai unelmaloma. Sinällään näissä hankinnoissa ei ole mitään väärää, mutta onnellisuuden näkökulmasta ne eivät ole optimaalisia. Osittain tämä liittyy siihen, että vaihtelu tekee sopeutumisesta hitaampaa. Uusi sohvaryhmä tulee aina olemaan samanlainen, mutta esimerkiksi ystävien seurassa vietetty ravintolaillallinen on taas jokaisella kerralla erilainen.

Useammin toistuvien pienempien nautintojen tavoittelu kannattaa myös siksi, että onnellisuus ei lisäänny samassa suhteessa määrän lisääntyessä. Kaksi kertaa suuremman keksin syöminen ei tuo kaksi kertaa enemmän nautintoa kuin pienemmän keksin syöminen.

4) Osta vähemmän takuita
Jos me ihmiset totumme nopeasti miellyttäviin asioihin, totumme myös hyvin nopeasti epämiellyttäviin kokemuksiin. Tämän takia rahan käyttäminen pitkiin takuisiin tai laajoihin palautusoikeuksiin ei ole onnellisuuden näkökulmasta kannattavaa.

Takuissa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta maksulliset lisäkuut tai vastaavat ovat lähtökohtaisesti parempi kauppa myyjälle kuin ostajalle. Usein ihmiset välttävät myös riskejä ja ostavat esimerkiksi auton yksityisen henkilön sijaan kalliimmalla autoliikkeestä, koska ajattelevat kuluttajansuojan näin olevan paremman. Ostamme siis tuleva pettymys mielessämme.

Todellisuudessa kykymme suoriutua mahdollisista tulevista pettymyksistä on kuitenkin parempi kuin oletamme. Lisäksi näyttäisi myös siltä, että parempi palautusoikeus tai vastaava vähentää ostajan sitoutumista hankintaan ja siten todellisuudessa vähentää koettua onnellisuutta.

5) Maksa nyt, nauti myöhemmin
Tämä periaate on melkein kaiken nykyisen kuluttamisen vastainen, ja siksi sitä kannattaa miettiä tarkasti. Luottokortit, osamaksukauppa ja vastaavat kehottavat meitä ”Ostamaan nyt ja maksamaan myöhemmin!” Tämä toimintatapa on kuitenkin hyvin ongelmallinen onnellisuuden näkökulmasta.

Ensinnäkin luoton käyttäminen kulutukseen johtaa helposti lyhytnäköiseen kuluttamiseen ja voi johtaa merkittäviin velkoihin. Tämä tuo väistämättä ahdistusta ja onnettomuutta jossain vaiheessa. Onnellisuuden näkökulmasta on kiinnostavaa kuitenkin se, että todellisuudessa luotot ja luottokortit syövät meiltä myös merkittävän onnellisuuden lähteen: odottamisen.

Odottaminen ja haaveilu ovat merkittäviä onnellisuuden lähteitä: kun säästämme isoon hankintaan ja odotamme sitä, koemme merkittävää onnellisuutta. Odottaminen on merkittävä onnellisuuden lähde jopa silloin, kun lopullinen kokemus tai hankinta ei ole täysin tyydyttävä.

Odottaminen lisää onnellisuutta myös muilla tavoilla. Se esimerkiksi saa meidät harkitsemaan hankintojamme ja myös valitsemaan lopulta erilaisia asioita, asioita, jotka tuovat pysyvämpää onnellisuutta. Lisäksi odottamiseen sisältyy epävarmuuden elementti: emme tiedä, mitä valitsemme ja mitä saamme. Yllättävällä tavalla tämäkin seikka kuitenkin lisää onnellisuuttamme enemmän kuin mahdollisuus saada kaikki heti.

6) Ajattele sitä, mitä et ajattele
Tämä periaate liittyy siihen, että hankintoja suunnitellessamme ajattelemme niitä hyvin abstraktilla tasolla ja keskitymme ainoastaan hankintamme positiivisiin puoliin. Esimerkiksi varsin suuri osa suomalaisista haaveilee omasta kesäasunnosta, mutta haaveillessamme emme ajattele jokasyksyistä laiturin nostamista ja vuotavan vesikaton korjaamista.

Onnellisuutta ei kuitenkaan koeta suurien yksittäisten kokemusten kautta vaan hetkittäisinä kokemuksina, päivittäin. Onnellisuus riippuu siis päivittäisistä kokemuksista, miellyttävistä ja epämiellyttävistä pienistä yksityiskohdista. Suunnitellessamme suurta hankintaa sivuutamme kuitenkin nämä arkiset yksityiskohdat ja siten liioittelemme mielessämme sitä vaikutusta, joka yksittäisellä hankinnalla on meidän onnellisuuteemme.

7) Varo tuotteiden vertailua
Internetin myötä tuotteiden hintojen ja muiden ominaisuuksien vertailusta on tullut hyvin helppoa. Tässä on etuja, sillä ihmisten on nykyisin helpompi löytää paras tarjous siitä tuotteesta, joka vastaa heidän tarpeitaan.

Vertailussa on kuitenkin myös vaaransa, sillä se saa huomion helposti keskittymään epäoleellisiin asioihin. Keskitymme tuotteiden välisiin havaittaviin eroihin, mutta nuo erot eivät välttämättä ole lainkaan merkityksellisiä, kun tuotteita käytämme. Toisaalta saatamme vertailun seurauksena yliarvostaa jotain tiettyä ominaisuutta ja sen seurauksena maksaa liikaa asioista, jotka eivät lopulta lisääkään onnellisuuttamme.

Artikkelin kirjoittajat antavat tästä esimerkkinä aktiivisen asuntonäytöissä käymisen, joka saattaa johtaa liian kalliin asunnon ostamiseen. Liioittelemme kalliimman asunnon hyvien ominaisuuksien vaikutusta onnellisuuteemme ja saatamme tehdä huonoja ratkaisuja. Toimivampi strategia on selvittää tarkasti, mitä haluaa ja tarvitsee, ja etsiä sitten tätä vastaava tuote.

8) Seuraa laumaa, älä omaa päätäsi
Tieteellisesti on todistettu myös, että oma kykymme ennakoida jonkin asian tyydyttävyyttä on varsin huono. Paljon luotettavampaa on uskoa siihen, mitä muut ovat kokeneet. Muiden suosimat ja suosittelemat asiat ovat todennäköisesti onnellisuuttamme lisääviä. Onnellisuuden näkökulmasta kannattaa siis ostaa suosittuja tuotteita ja suosia kehuttuja kokemuksia.

Artikkelin kirjoittajat siteeraavat 1600-luvulla elänyttä ranskalaista kirjailijaa François de La Rochefoucauld’ta: ”Ennen kuin tavoittelemme liikaa mitään, miettikäämme ensin, kuinka onnellisia ovat ne, joilla se jo on.”

—

Lue myös:
Onnellisen elämän osatekijät

Transaktioanalyysi on erinomainen menetelmä ihmisten käyttäytymisen ja vuorovaikutustilanteiden analyysiin. Sellaisena se soveltuu hyvin monenlaisissa työtehtävissä toimiville ja myös kaikille henkilökohtaisesta kehittymisestä kiinnostuneille.

Suomen transaktioanalyysiyhdistys FinTA järjestää transaktioanalyysin johdantokurssin Helsingissä 30.–31.5.2012. Voit lukea kurssista lisää toisesta blogistani.

Kouluttajamme Paavo Westerbergin uusi näytelmä He eivät asu enää täällä saa kantaesityksensä keskiviikkona 8.2.2012 Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Näytelmän rooleissa nähdään Katariina Kaitue, Kristo Salminen, Pirjo Määttä ja Eero Aho.

Näytelmä on kolmas näytelmä, jonka Paavo on käsikirjoittanut ja ohjannut Kansallisteatteriin. Paavo toimii tällä hetkellä myös yhtenä Kansallisteatterin kotikirjailijoista.

Lisätietoja löytyy Kansallisteatterin kotisivuilta.

Palaute on sana, jota käytetään hyvin arkisissa tilanteissa:

Firman pikkujouluissa venähti. Sain sitten vaimolta hieman palautetta.

Mä annoin Karille vähän palautetta. Sillä oli sinne asiakastilaisuuteen mentäessä aivan järkyttävä kravatti päällä.

Edellä olevat ovat karrikoituja tilanteita, mutta juuri tämänkaltaisiin tilanteisiin yhdistämme palautteen: meidän pitää kertoa jollekin toiselle, että tämä on toiminut väärin tai huonosti. Samasta syystä palautteen antaminen työtilanteissa mielletään usein epämiellyttäväksi tai hankalaksi tehtäväksi: ajattelemme, että palautteen antaminen on ensisijaisesti kritisointia.

Jos haluaa kehittyä palautteen antajana, ensimmäinen tehtävä on hahmottaa hieman tarkemmin, mitä palaute oikeastaan on ja mitä se voisi olla. Kielitoimiston sanakirja määrittelee palautteen seuraavasti:

jnk. toimenpiteen, viestin tms. aiheuttama kannanilmaus t. reaktio

Paljon enemmän sen sijaan pidän palautteen määritelmästä, joka oli ennen englanninkielisessä Wikipediassa (artikkeli on sittemmin muuttunut):

a process of sharing observations, concerns and suggestions between persons or divisions of the organization with an intention of improving both personal and organizational performance.

Näiden kahden määritelmän välillä on hyvin suuri ero. Artikkelin alussa esitetyt kaksi esimerkkiä täyttävät kyllä Kielitoimiston sanakirjan määritelmän eli olivat toisen ihmisen käyttäytymisen synnyttämiä reaktioita. Sen sijaan on epäselvää, sisältyikö niihin Wikipedian määritelmän keskeinen osa eli oliko niiden tavoitteena ”sekä yksittäisen henkilön että koko organisaation suorituksen parantaminen.” Ehkä oli, ehkä ei.

Tämä on erittäin tärkeä asia:

Palaute on toisen henkilön suorituksen, työn tai käytöksen kommentoimista, jonka tavoitteena on suorituksen parantaminen ja tuon henkilön kehittyminen.

Pelkkä toisen toiminnan kommentointi tai arviointi, arvostelusta puhumattakaan, ei siis vielä ole palautetta.